Elämä Äkäslompolossa

Jotkut ajattelevat, että elämä Äkäslompolossa voi käydä tylsäksi, mikä saattaa kaupungin hulinaan tottuneelle varmasti olla tottakin. Kauppoja, kahviloita ja ravintoloita ei ole loputtomasti pikkukylässä. Tietyt harrastusmahdollisuudet saattavat olla pitkän ajomatkan päässä. Kotoa ei voi paeta samalla tavalla kuin kaupungissa. Olenko minä tylsistynyt? Päinvastoin, kerron kohta miksi.

Toinen haittapuoli on ihmiset! Tai oikeastaan niiden puute. Muutaman sadan hengen kylässä ei todellakaan voi säilyttää anonyymiyttä, josta monet nauttivat kaupungissa. Ruokakauppareissuilla tulee myyjien kasvot tutuiksi, halusit tai et. Kohta olet se tyyppi, joka hakee koko ajan nettitilauksia tai reklamoi ostoksistaan.

Tai sitten olet naapurien mielestä se hiippari, joka menee aina saman lenkin, välillä vaan eri suuntaan. Niin tai näin. Toki kerrostalon käytäväruuhka on helppo välttää, kun niitä kerrostaloja ei ole. Jotain positiivista sentään, eikö? Onko kasvottomuuden menettäminen minulle ongelma? Eipä juuri, kerronpa tästäkin lisää.

Miksi elämä täällä ei ahdista?

Itselläni kysymys on enemmänkin ollut, että miksi ahdistaisi. Olen yllättävän vähään tyytyvä ja epäaktiivinen yksilö. Kuulostaa pahalta, tiedän, mutta joustavuuteni auttaa myös sopeutumaan lähes mihin vain. Olen tästä oikeastaan aika ylpeä. Jotkut sanovat, että ”home is where my heart is”, mutta minulla koti käytännössä on ”where I am”.

Kun omaa vilkkaan mielikuvituksen ja kyvyn tuijottaa tyhjyyteen parikin tuntia putkeen, ei koskaan tule tylsää (voi tosin välillä muutakin puuhastella). Yksinäisyys on sitten aivan eri asia, jota käsittelen erillisessä postauksessa. Äkäslompoloon muutto ei ole juurikaan muuttanut päivittäisiä tekemisiäni. Korona on koulinut minua keväästä asti, enkä muutenkaan ole ollut ihmeellinen shoppailija tai ympäri kaupunkia juokseva tyyppi.

Arvostan ennen kaikkea tavallista perusarkea, jossa saan suunnitella itse tekemiseni, laiskotella jos siltä tuntuu ja ihmetellä ympäristöä, jossa elän. Kaikki tämä onnistuu vallan hyvin täälläkin. Ellei jopa paremmin. Arjestani jäi keväällä pois kuntosaliharjoittelu ja se on korvautunut kotona tehtävällä kehonpainotreenillä ja löllöjoogalla. Elämä Äkäslompolossa ei ole lopulta niin erilaista.

Sosiaaliset suhteet

Ystävät, perhe ja työkaverit ovat kauempana, mutta tähänkin olen tottunut kevään ja kesän aikana, kun tapaamisia on rajoitettu tai suositeltu välttämään. Kaipaan kyllä spontaania näkemistä ja reissuja kaverien sekä perheen luokse, mutta se ei sinänsä liity nykyiseen olinpaikkaani, sillä kulkuyhteydet ovat hyvät.

Toki on rajoittavaa, että olen fyysisesti tuhannen kilometrin päässä läheisistä, mutta hyvällä suunnittelulla siitäkin selviää. Ja aina on virtuaaliset yhteydenpitotavat olemassa! En ole muutenkaan se, joka pitää päivittäin yhteyttä tai näkee ystäviä joka viikko. Toki tykkään olla yhteydessä ihmisiin ja en todellakaan valita, jos minulle soitetaan tai laitetaan viestiä tai vaikka piipahdetaan käymään.

Lähiystäviä vielä kaipaisin elämääni täällä Äkäslompolossa, mutta olenkin hidas ystävystymään. Olen kuitenkin jo nyt tyytyväinen, että minut on toivotettu tervetulleeksi eri porukoihin näin lyhyessä ajassa. Paavon vanhemmista on ollut myös suuri apu, että olen voinut tuntea kuuluvani tänne.

Enemmän aikaa nauttia ja toteuttaa itseäni

Joskus minulta on kysytty mitä teen, kun minulla ei ole aikaa katsoa telkkaa ja päivät hujahtavat silmissä. Töiden jälkeen välillä vaan olla möllötän, treenaan, käyn kävelyllä, keskustelen/suunnittelen Paavon kanssa jotakin tai teen omaa projektia. Pari lauantaita sitten jaettiin yhdessä Ylläksen Nousun infokirjeitä. Tällainen rento yhdessä tekeminen, josta on kuitenkin hyötyä, on aivan mahtavaa ajanvietettä.

Täällä nautin etenkin jatkuvasta luonnon läheisyydestä, maisemat ovat mitä parhaimmat – löytyy tunturia, järveä ja jokea, metsää, suota sekä niittyä. Omalta kotiovelta aukeavat ulkoilureitit, joita voi käyttää virkistäytymiseen joko pidemmän tai lyhyemmän kaavan kautta. Kotitoimiston ikkunasta näkyy pihalle, josta voin tarkkailla kunkin päivän säätä ja välillä porojen tai ketun jolkottelua.

Koen, että täällä minulla on jopa enemmän aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa. Kun ei ole liikaa varaa mistä valita, tulee valinnoista helpompia. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että elämä Äkäslompolossa on parantanut elämänlaatuani, minulla on enemmän sisältöä elämässä ja resursseja toteuttaa unelmiani.

Olen saanut aloitettua blogin kirjoittamisen ja kuvaillut iltaisin töiden jälkeen. Tästä olen haaveillut useamman vuoden ajan, mutta ajatukseksi on jäänyt tähän saakka. Olen lisäksi taas innostunut videokuvaamisesta ja haluaisin tulla siinä paremmaksi, sopii odottaa lisää videomateriaalia Youtubeen!

Minun normipäiväni

7:30 Päiväni alkaa löllyttelyjoogalla eli aamujoogalla, joka kestää 10-15 min (Yogaia), tämän pienen verryttelysession jälkeen laitan kahvin keittymään ja teen aamupalan. Ideaalitilanteessa kirjoittelen tai lueskelen aamupalan yhteydessä, mutta välillä siirryn suoraan työmoodiin koneen ääreen.

9:00 Työpäiväni tietokoneen edessä alkaa, saan itse valita työaikani, joten valitsen hieman myöhäisemmän, omaan rytmiini sopivan ajan. Yritän keskeyttää työpäivää pienillä kävelylenkeillä tai vähintään taukoliikuntaohjelman avulla 2-3 kertaa päivässä, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Fysioterapeuttini on määrännyt kahden tunnin välein tietyt liikkeet ja koen huonoa omaa tuntoa suorittamatta jättämisestä. En silti ”ehdi” tehdä niitä. Apua?

11:30 Lounaan aikataulu vaihtelee päivittäin, mutta olen toimistoelämässä tottunut syömään kello 11 ja noihin aikoihin pyrin lounastamaan myös etätyöpäivänä. Nälkä kurnii ja hanger on vaarana, joten lounas on nykyisin aina valmiina, jotta sen voi vain lämmittää.

14:00 Iltapäivällä otan pienen tuumaustauon ja teen jotain hyödyllistä väipalahetken yhteydessä – se voi olla tiskausta (mun vinhokki = viha inhokki), ulkoilua, pientä siivoamista, kaupassakäynti tai ihan rehellinen lepohetki. Tauko auttaa palautumaan ennen töiden loppurutistusta, joka kestää useimmiten 17-18 saakka. Tykkään, että pieniä taukoja on useita päivän aikana, mutta syventyessäni voi olla, etten hievahdakaan pariin tuntiin. Ja se tuntuu (terkut taas fyssarille!).

18:00 Ruokaa on saatava, ja usein arkena kiukuttaa, jos se on tehtävä. Tykkään kyllä laittaa ruokaa viikonloppuna, mutta arkena istuisin mieluummin valmiiseen pöytään. Tämän vuoksi teen omalla kokkausvuorollani ruokaa 10-henkiselle perheelle, josta lopulta riittää ruokaa kahdelle hengelle vain puoleen luvatusta määrästä. En tiedä kuka laskee reseptien annoskoot, mutta meillä hän ei ole käynyt.

19:00 Illat alkavat olla jo pimeitä, käyn kävelemässä tai teen pienet treenit. Yritän saada kasaan noin 7 000 askelta päivässä, mikä on minulle kyllä haastavaa, mutta kuitenkin saavutettavissa. Tavoite motivoi minua keräämään askeleita ja tämän vuoksi lukuisat kävelyhetket päivän mittaan.

20:00 Illan hämärtyessä katson sarjoja/hommailen projekteja, käyn vielä viimeisellä kävelyllä ja menen saunaan. Olen supersaunoja ja tykkäisin käydä vaikka joka päivä, nyt kun siihen on mahdollisuus (Töölölife ei sisältänyt saunaa muualla kuin salilla). Ihoni ei vaan tykkää saunomisesta yhtä paljon kuin minä.

Sivuhuomautus: Olen kärsinyt ruusufinnistä koko aikuisiän. Kasvoni ärtyvät, kuumottavat ja kirvelevät, se ei tykkää lämpötilanvaihteluista. Tämä tautihan sopii kuin nenä päähän tänne Suomen pohjoiseen ilmastoon.

22:00 Ennen nukkumaanmenoa on Modernin perheen vuoro, hammaspesu ja päivän pääkohtien kirjaaminen päiväkirjaani aka unelmien pelikirjaan.

00:00 Nukkumaan viimeistään puoliltaöin. Tämä on venynyt alun perin kymmenestä yhteentoista ja nyt lopulta kahteentoista. Pyrin nukkumaan yössä vähintään kahdeksan tuntia, joten rukkaan herätyskelloa eteenpäin nukkumaanmenon venähtäessä. Teetkö samaa? Palaverien vuoksi tämä ei aina onnistu ja uniseuranta huutaa seuraavana päivänä hoosiannaa.

Aktiivisuutta viikkoihin

Noin kerran viikossa teen hieman pidemmän patikoinnin läheisille luontopoluille. Tämä on erityisen kivaa, sillä saan kuvata ja ihailla maisemia. Ratsastus ja juuri alkanut reenirinki toivottavasti estävät minua metsittymästä sosiaalisesti sekä antavat viikkoihini ”pakollista” kodin ulkopuolista sisältöä. Näiden avulla saan vähintään kaksi kertaa viikossa liikuntaa. Olen nimittäin huomannut laiskistuvani syksyn edetessä, joten tarvitsen potkua pyllylle.

Joitakin erityisempiäkin aktiviteetteja, kuten saunailtoja, Kino Ylläksen talkoita ja aiemmin mainitsemani infokirjeen jako mahtuu myös mukaan. Minusta on hauskaa tehdä uusia asioita ja hieman haastaa itseäni, joten erilaiset tapahtumat ja talkoomeininki on paikallaan! Jostain syystä pienellä paikkakunnalla on minusta pienempi kynnys osallistua yhteisiin juttuihin.

Innolla odotan mitä elämä Äkäslompolossa pitää sisällään tulevaisuudessa. Ainakin parin viikon sisään on luvassa Lapinrumpukurssi ja sääkin on ruskan jälkeen viilenemässä, joten luonnossa riittää ihmeteltävää. Sumua on ollut lähes joka päivä, joten tunturit on melkein jo ehtinyt unohtaa (tykkään sumusta kovasti). Aina välistä tosin pilkahtaa sininen taivas ja tunturin laki ja ne saavat silmäni loistamaan.

Mikä kummastuttaa Äkäslompololifessä? Miltä osin elämä Äkäslompolossa kiinnostaa enemmänkin? Kommentoi alle tai laita viestiä yhteydenottolomakkeen kautta!