Joulukaamos ja vinkit siitä selviämiseen

Jaahas, se olisi sitten pimeää ja masentavaa monta kuukautta eli kaamos kaikessa komeudessaan? Ei aivan. Olen itse ihan yllättynyt, että joulukaamos ei ole pimeä, vaan miellyttävän valoisa ja värikäs, siis ainakin ”parhaina päivinä”. Miltä se ensimmäinen kaamos tuntui? Avaan ajatuksiani tässä kirjoituksessa: Joulukaamos ja vinkit siitä selviämiseen!

Joulukaamos Lapissa

Vielä kertauksena, että kaamos on siis se aika, kun aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle lainkaan. Silti, vaikka auringon mollukkaa ei ihan konkreettisesti tähän aikaan näekään, ei se tarkoita sitä, että kaikki valo katoaa. Kyllä se aurinko vielä paistaa (jossain siellä eteläisellä pallonpuoliskolla) ja sieltä valon kajastus löytää tiensä myös kaamosalueille. 

Lapissa kaamos vaihtelee isolla haitarilla, sillä kilometrejä kertyy runsaasti eteläisimpien ja pohjoisimpien alueiden välille. Äkäslompolo sijaitsee Suomen ”kainalokuopan korkeudella”, joten ”päälaella” sijaitsevalla Utsjoella puhutaan aivan eri kymmenluvuista kaamospäivissä.

Kaamos Äkäslompolossa

Olen yrittänyt löytää mahdollisimman tieteellistä, luotettavaa ja tarkkaa määritelmää kuinka Äkäslompolossa kaamos näyttäytyy, enkä silti ole aivan varma. Expedian kaamoslaskuri-sivuilla löytyy vain Kolari, Kittilä ja Muonio tästä lähettyviltä. Siksi olekin seurannut Yllästunturin kaamoksen kehitystä, joka on läheisin paikka Äkäslompolosta nähden. Tosin tunturin ja kylän välillä on tietenkin korkeuseroa. Ota siitä selvää!

Expedian lisäksi, toinen sivusto, Moisio, jonka löysin vastikään, kertoi Äkäslompolon viimeiseksi kaamospäiväksi 28.12. Siihen luotan ehkä eniten, kerran kyläkohtaisista tiedoista puhutaan. Näiden perusteella siis varsinainen kaamos kestää noin 14 päivää eli ei niin kovin kauan, vain kaksi viikkoa. Toki se on pitkä aika ilman aurinkoa, mutta erittäin siedettävä, verrattuna siihen, että moni kuvittelee täyden pimeyden kestävän puoli vuotta. Nimensä mukaan joulukaamos on ”syvimmillään” joulun alla.

Minusta joulupimeys on miellyttävä ajatuksena, sillä joulunahan tunnelma usein syntyy kynttilöistä ja kausivaloista eli kaikesta, mikä on parhaillaan pimeässä tai hämärässä. Kaamoksella saa siten ihan luvan kanssa myös hieman rauhoittua ja hidastaa tahtia. Ihan kuin luontokin muistuttaisi, että nyt on aika levätä. Minäkin otin kerrankin kolme viikkoa lomaa. Onneksi myös töissä hiljenee jouluksi.

Joulukaamos ei ole säkkipimeä

Joulukaamos ei siis tarkoita säkkipimeyttä, mutta se tarkoittaa, että valoisaa aikaa on vain vähän päivää kohden. Niinpä tästä ajasta kannattaa ottaa kaikki irti ja suosinkin ulkoilua molemmin puolin keskipäivää. Harmittelin tosin muutamaan otteeseen sisällä töitä tehdessäni, että ”päivän paras aika” meni sisätöissä hukkaan. Onneksi kuitenkin työhuoneen ikkunasta avautui mielettömät väri-ilottelut. En jäänyt siis paitsi niistä, vaikka naputtelinkin tietokonetta useamman kaamostunnin.

Niinä päivinä, kun taivas ei ole kirkas, on toki paljon pimeämpää. Näyttää kirjaimellisesti ihan siltä, että päivä ei ole vielä noussutkaan. Jostain kaukaa kajastaa kuitenkin hieman sinertävää valoa, joten maisemaa voi edelleen ihailla.

Lumi tuo oman valaisevan vaikutuksensa pimeyteen, voin vain kuvitella kuinka synkkää olisi noina pimeinä kaamospäivinä ilman valkoista lunta. Etelän tyttönä voin todeta, että pimeys tuntuu aivan erilaiselta pohjoisessa kuin etelässä – siis hyvällä tavalla.

Kaamosaika kiireineen ja kirkasvalolamppuineen

Olin kaamoksen aikaan niin kiireinen, etten ehtinyt pimeyttä murehtimaan. Tein töiden jälkeen joulukalenteria, blogia, jouluaskareita, vietin aikaa harrastuksissa ja Paavoa autellen. Eipä ollut kovin montaa vapaata tuntia päivässä.

Ehdinkö katsoa yhden jouluelokuvan joulukuussa? Ei siis kovin paljoa verrattuna aiempiin vuosiin. Joulukuu oli kiireinen, mutta positivisesti virittynyt. Sain itsestäni enemmän irti kaamoksen aikana, kuin aiemmin samaan vuodenaikaan.

Tilasimme kirkasvalolampun, mutta ei sitä ehditty edes ottaa käyttöön varsinaisen kaamoksen aikana. Joulukuun vaihtuessa tammikuuksi aloin käyttämään valonlähdettä aamupalan yhteydessä. En ole huomannut lampun käytöstä mitään silmiinpistäviä positiivisia tuloksia, en tosin haittojakaan. Mutta kyllä kirkas valo ainakin aisteja herättelee. Superkirkkaiden säteiden paahtaessa aamutuimaan verkkokalvoille, kyllä tuntee elävänsä (ja heräävänsä).

Väsymystä oli kyllä havaittavissa joulukuussa. Luulen kuitenkin, että energiavaje ei minulla johtunut valon puutteesta, vaan tekemisen määrästä. Päivät olivat täynnä töitä ja tätä muuta puuhaa. Juuri ennen nukkumaanmenoa oli sitten kiva, yhdessä Paavon kanssa, rauhoittua hetkeksi sarjojen pariin. Ja siitä johtuukin se, että sänkyyn siirtymistä tuli venytettyä jälleen myöhemmäksi.

Päivärytmin muutos voi toki olla osin olla joulukaamoksen seurausta, koska sisäinen kello ei ihan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu ja ”ikuisessa yössä” väsykin tulee vasta myöhemmin. Jostain kielii myös se, että normaalisti olen ostanut kahvipaketin kuussa, nyt niitä meni kolme. Totutin itseni vahingossa kahden kupin päivätahtiin, sillä verukkeella, että ”entä jos tekeekin mieli toista kuppia”. Helppohan se oli sitten termarista kuppiin kaataa, kun vireystila alkoi laskemaan.

Kaamos kannattaa kokea

Äkäslompolossa tämä vuodenaika oli aivan maaginen – en olisi voinut kuvitellakaan, kuinka kaunis tämä ”pimeä aika” voi olla. Joulukuussa kannattaa todellakin tarttua hetkeen ja mennä ulos. Könyä ihastelemaan maisemaa silloin, kun se hohtaa vaaleanpunaisena ja muissa kaamoksen väreissä. Voisin väittää, että yksi kirkas päivää korvaa 10 pimeää. Oli niitä pimeitäkin päiviä varmasti, mutta ne eivät nouse muistoissani.

Joulukaamos ja aktiviteetit

Joulukaamos on aika, jolloin on mahdollista ottaa sukset alle ja hiihtää kaudelle avatuilla laduilla. Myös laskettelukeskus on ”varmasti” auki joulukuussa ja rinteet ovat hyvällä tuurilla yksityiskäytössäsi. Ennen lomia paikat ovat vähemmän kansoitettuja, kuin jouluna tai välipäivinä. Saat siis luultavammin hiihdellä ja mutustaa munkkia melko rauhassa, jos tulet ennen kaamoksen keskiväliä.

Lumikenkäilläkin voi ja ennen joulua joudut/saat luultavasti raivata polkusi itse. Reitit tampataan ulkoliikkujien toimesta viimeistään välipäivinä ja ovat useimmiten normikengilläkin käveltävissä, jos lunta ei sada tai kinostu reitille. Tunturiin kapuaja palkitaan pilvettömänä päivänä mahtavalla maisemalla, kaamosauringon värittämänä. Toki otsalampun avulla voi käydä tunturissa myös tähtiä bongailemassa.

Vinkit kaamoksen selättämiseen

Yhden joulukaamoksen kokeneena, ajattelin listata ja kirjoittaa auki asiat, jotka ovat minua auttaneet. Nämä toimivat minulle Lapissa, joten toiminevat myös etelämmässä. Minun tärkeimmät neuvoni ovat:

1. Pysy liikkeessä ja harrasta
2. Mene ulos valoisaan aikaan
3. Pysy lämpimänä
4. Syö hyvin
5. Nauti valottomuudesta

Pysy liikkeessä ja harrasta

Puuhastele asioita. Oli se sitten pientä siivoamista, taukojumppaa, askartelua tai lumitöitä, se, että et jumitu sohvan pohjalle auttaa sinua pysymään virkeänä. Silloin keho ymmärtää paremmin, että nyt on päivä ja tehdään asioita. Sitten illalla, kun rauhoitut, lähetät puolestaan viestiä, että nyt on aika mennä nukkumaan.

Itselläni se pahin juttu on, kun töiden jälkeen istahdan sohvalle ja mietin, että katsonpa vähän Netflixiä. Kohta olen puolinukkuvana horteessa ja illalla ei meinaa uni tulla, kun energiaa on ”jäänyt varastoon”.

Käyn ”pakollisissa” menoissa kaksi kertaa viikossa. Olen maksanut näistä, joten en halua laittaa rahaa hukkaan. En halua myöskään jättää väliin näitä sosiaalisia tapahtumia. Pimeä ei haittaa, kun on hauskaa tunnelmallisessa saunassa tai jumppaamassa hikeä otsalle. Sosiaalinen paine (tai kannuste) on hyvä keino aktivoitua.

Toinen hyvä tapa on keksiä itsellesi se sinun oma juttusi. Kun olet innostunut ja suuntaat energiasi tekemiseen, et edes huomaa, että on pimeää. Kun saat asioita aikaan, olet tyytyväisempi ja päivän päätteksi on kiva mennä nukkumaan. Itse tein joulukalenterivideoita melkein joka ilta ja en kyllä harmitellut, että on pimeää.

Ulos valoisaan aikaan

Jos vain voit, niin järjestä aikatauluusi tilaa happihyppelylle lounastauon yhteyteen. Saat imettyä kortilla olevaa valoa ja virkistät aivoja raikkaalla ilmalla. Liikunta on muutenkin yksi minulle parhaista keinoista vältellä mielialan vajoamista. Ulos lähteminen ja kävely ovat itsessään hyvä tauko työnteosta sekä keino kerryttää askelia, joita etenkin etätyöläisenä tuntuu olevan vaikea saada kasaan.

Itse olen ottanut tavoitteeksi 7000 askelta, joiden kokoaminen tuntuu usein haastavalta. Näiden keräämiseen tarvitsen suunnilleen kaksi 20 minuutin kävelyä tai yksi, alle tunnin reippailu. Minä valitsen ennemmin kaksi lyhyempää kuin yhden pitkän, koska en pääse ”laiskistumaan” niin helposti ja vireystilani pysyy parempana. Ota askeltavoite käyttöön, jos se motivoi sinua ulos!

Jos kaamosoireet ovat ”for real”, niin ulkona kerätyn aurinkoenergian lisäksi kannattaa harkita kunnon kirkasvalolamppua (lääkintälaitteen CE-merkintä numerokoodeineen) ja paistatella sen valossa aamupalaa syöden 20-30 minuuttia. Meillä itsellä on Innoluxin Tubo, joka on katseenkestävä ja liikuteltava.

Pysy lämpimänä

Kylmyys on minulle yksi pahimmista horrostilaan ajautumisen syistä. Mikään ei motivoi jäämään peiton tai viltin alle yhtä paljon, kuin kylmä. Puen siis heti aamusta tarpeeksi lämpimät vaatteet ja teen aamujoogan tai oman pienen aamujumppauksen, jotta veri lähtee kiertämään. Itse en pysty kummoisiin urheilusuorituksiin aamulla, mutta kevyet liikesarjat saavat kroppani ja aivoni liikkeelle.

Illan tullen iltakävelyn tai harrastusten jälkeen on mukava siirtyä saunan lämpöön tunnelmoimaan. Saunomisen ja parhaassa tapauksessa, avannon tai lumessa kierimisen jälkeen, on ihanan rento ja rauhoittunut olo. Sen jälkeen ei tarvitsekaan muuta, kuin kellahtaa sänkyyn nukkumaan.

Syö hyvin

Syömällä hyvin jaksaa paremmin. Ihan niin kuin muinakin vuodenaikoina, syömällä välipaloja ja varmistamalla, että ruokaa tai ruoka-aineksia on aina kaapissa, välttää romahdukset. Kun olen hyvin ravittu, kestän melkein mitä vaan! Värikäs ruoka kasviksineen ja hedelmineen antaa ainakin minulle positiivisen tunteen, että huolehdin itsestäni – vitamiineja ja kuituja saa kerättyä kuin huomaamatta.

Kun kaipaan hieman lohturuokaa, teen maailman helpoimmat sämpylät. Ne on helppo ja kätevä paistaa aamulla, joten siitäkös päivä lähtee mallikkaasti käyntiin ja samalla valmistuvat maukkaat väli- tai iltapalat. Välillä saa myös herkutella, mutta itse huomaan, että herkuista tulee usein vain ”krapula” turvonneine silmineen ja pöhnäisine oloineen, se ei auta virkistämään olotilaa.

Nauti valottomuudesta

Kuulostaako hassulta? Joulukaamos on ihan paras vuodenaika rauhoittua iltaisin kasvonaamio naamalla, hyvän sarjan äärellä tai kirjaa lukien. Mikä ikinä kiinnostaakaan ja antaa eniten. Myös kynttilät, jouluvalot ja (jo marraskuussa) sisään kannetut joulukuuset luovat tunnelmaa, jota muissa kausissa ei ole.

Kaiken puuhastelun vastapainoksi on myös hyvä oppia hellittämään ja antaa itselle lupa nauttia. Kun olen vapaalla, niin olen vapaalla, ei tarvitse suorittaa. Löydä itsellesi ne mieluisimmat ajanviettotavat. Itse hieman haikeana hyvästelin kaamoksen ja etenkin glögit kaupan hyllyiltä.

Jos olet tulossa Äkäslompoloon vierailulle ja mietit miten parhaiten tutustuisit kylään, lue myös Äkäslompolo kävellen!