Kuertunturin reitti kesällä
Kuer on itselleni se tuttu ja turvallinen tunturi, sellainen perusvarma. En ole aiemmin oikein ajatellut, mistä tämä mielikuva on tullut, mutta kai se on sellainen Äkäslompolon ”vartija”. Se katselee Äkäslompolon kylään ja alueen muiden tunturien yli. Se oli myös ensimmäinen tunturi, jolle Äkäslompoloon tullessani kiipesin. Sillä on iso paikka sydämessäni: Kuertunturin reitti kesällä palkitsee!
Aarre löytyy kivikkoisen polun päästä
Jos et ole ihan varma, mitä haluaisit tehdä ja kovin suuret ponnistelut eivät kiinnosta, Kuertunturin reitti kesällä on hyvä valinta. Tämä on ollut minulle ”nopea polkujuoksulenkki” arki-iltana, joskin polku ei ihan helpoimmasta päästä, joten kävellen kulkeminen on turvallisinta.
Kuer ei ole se kaikkein korkein tunturi, vaan kohoaa 446 metriin. Silti maisemat palkitsevat huiputtajan ja suosittelenkin reittiä, mikäli hieman kivikkoisempi polku tuntuu itselle luontaiselta. Kuerilta pääsee helposti bongailemaan oikeastaan kaikki tärkeimmät lähitunturit, horisonttia riittää aina Pallakselle saakka.
Kuertunturin reitti kesällä ja talvella
Kuerin valloitus on erityisesti talvella suosittua, kesällä hieman vähemmän. Kesäreitti ei ole virallinen, merkattu reitti, mutta tunturissa on suhteellisen helppo suunnistaa silti. Suuri ero tunturin huiputukseen löytyy polun paikasta, kesäisin se kulkee eri kohdassa, kuin talvella. Lumeen muodostuva reitti kulkee suon päältä, jonne kesällä ei ole asiaa.
Talvipolku starttaa kappelilta ja kesäpolku lähtee Kuerkievarin pihalta, jonne ei valitettavasti saa parkkeerata patikoinnin ajaksi.
Lue myös talvireitin kuvaus!
Kuertunturin reitti kesällä: saapuminen polulle
Autolla saapuvat voivat jättää kulkupelinsä kylän esimerkiksi Ravintola Rouhetta vastapäätä sijaitsevalla parkkipaikalle ja siitä suunnata Kuerkievarille, jonne pääsee kävelytietä pitkin Äkäslompolosta (2,6 km). Voit huoletta saapua kävellen tai pyörällä paikalle, eikä lenkistä silti tule hurjan pitkä. Vaihtoehtoisesti voit pummia kyydin, vaikka suuntaan tai toiseen, jolloin patikka hieman lyhenee. Huomaathan, että Kuerilla ei ole pyöräreittiä, joten matka laelle täytyy taittaa jalan.
Kuerin huiputus kesällä
Reitti: Edestakaisin Kuerkievarilta huipulle
Reitin kesto: n. 1,5 h
Reitin pituus: n. 3,5 km (edestakainen)
Varusteet: Hyvät kengät (tarvittaessa lenkkareillakin pärjää), juomapullo ja pieni eväs
Vaativuus: Peruskuntotaso riittää, reitillä runsaasti nousua ja joitakin jyrkkiä kohtia, epätasaista (ei sorastettua) polkua sekä rakkakivikkoa
Kannattaa myös muistaa, että useimmiten huipulla tuulee. Nousun aikana luultavasti saat lämmöt päälle, mutta huipulla kannattaa olla säästä ja lämpöasteista riippuen jotakin tuulenkestävää vaatetta mukana.
Kuertunturin reitti kesällä on mielenkiintoinen
Polku on suhteellisen pieni, mutkitteleva, rönsyilevä ja paikoin jopa hieman hankalakulkuinen. Tämä poikkeaa siis useimmista muista Ylläksen reiteistä. Reitti ei myöskään ole virallisesti merkitty, mutta joku on ripustellut polun varrelle punaisia ja valkoisia lärpäkkeitä, jotka ohjaavat sinua ylöspäin.
Mikäli et aina ihan jaksa muistaa katsoa merkkien perään, jatka vaan sinnikkäästi siihen suuntaan, mikä sinusta näyttää tallatuimmalta. Pääasia, että maasto jatkuu noususuunnassa. Kohta taas näet oksaan kiinnitetyn merkin ja tajuat olevasi juuri oikealla reitillä.
Polku on kivikkoinen ja juurakkoinen, tunnet olevasi vähän enemmän eräretkellä, vaikka oletkin aivan kylän tuntumassa. Noustessa alkavat korkeuserotkin erottua. Ylläs on helppo bongata puiden takaa, kun kurkkaat olkasi yli. Ylös mentäessä on muutama näköalapaikka, joissa voi pysähtyä tarvittaessa lepäämään kaatuneen puunrungon päälle.
Rakka lisääntyy kohti Kuerin huippua
Huippu lähestyy, kun puut vähenevät ja rakka lisääntyy, lopulta näet viitat, jotka sijaitsevat Kuerin päällä. Tunturin laella kannattaa pysähtyä ihailemaan avautuvaa maisemaa pariksi hetkeksi. Tunnistatko tunturit, löydätkö majapaikkasi? Suojaa mahdolliselta tuulelta voit etsiä huipulle kasatuista kivikasoista ja laen muodoista.
Itse pidän Kuerilla useimmiten kuvaus- ja juomatauon, yritän tunnistaa kaikki mahdolliset tutut paikat maisemassa. Imen energiaa tunturista ja maadoitan itseni. Kun tuntee itsensä pieneksi ja näkyvyys on kilometrien päähän, saa uutta perspektiiviä elämään. Samalla on hyvä suunnitella seuraavia seikkailuja lähituntureille.
Vaikka olen käynyt Kuerin huipulla useamminkin, en ole kyllästynyt tunturiin. Jokainen päivä tekee maisemasta hieman erilaisen – paljon riippuu säästä ja vuodenajasta.
Mutkitellen takaisin maan pinnalle
Reitti takaisin kulkee samaa polkua, kuin ylöskin. Lähde Yllästunturin suuntaan polkua etsimään, jos olet jo vähän sekaisin suunnista. Alas tullessa on helpompi nauttia tunturimaisemista, mutta kannattaa olla erityisen varovainen askelien kanssa. Itsellä kävi läheltä-piti-tilanne pari kertaa tunturilta alas juoksennellessa.
Ylläs johdattaa alas, joten niin kauan kuin näet sen pilkistävän aina välillä, olet oikealla reitillä. Polun varrella on kaunista vanhaa puustoa, varvikkoa ja kivikkoa.
Reitti epätasaisen polun ystävälle
Matkalla on jokin verran jyrkkää nousua tai laskua, riippuen kulkusuunnasta. Reitti ei kuitenkaan ole pitkä, joten se sopii myös perheille. Laen rakkakivikko (ja polun epätasaisuus) saattaa tosin hieman rajata kävijäkuntaa eli suosittelen varauksella, jos tasapainon tai liikkuvuuden kanssa on haasteita.
Kuertunturin reitti kesällä: jäikö jotain puuttumaan?
Haluaisin kuulla sinun mielipiteesi: Oliko Kuertunturin reitti kesällä selkeä? Mitä olet itse mieltä Äkäslompolon reiteistä? Jäikö jotain arvoitukseksi? Mikä kesäinen patikkapolku on oma suosikkisi?
Toivon, että Kuertunturin reitti kesällä ja muut kirjoitukseni auttavat myös muita ja siksi kommenttisi on tärkeä. Voit myös laittaa toiveita nettisivujeni kautta.
