Kukastunturin polkaisu – elämyksellinen kesäreitti
Oma suosikkini on (sähköavusteisella fättispyörällä) vasta-alkajallekin sopiva Kukastunturin polkaisu, joka tarjoaa hiukkasen enemmän haastetta laen tuntumaan jyrkkää mäkeä noustessa ja hieman hurjalta vaikuttavan, vauhdikkaan alastulon muodossa. Tunturin päällä voi viettää juoma- ja evästauon ennen laskuosuutta tai voit säästää pidemmän pysähdyksen Kotamajalle, josta saa leipomusten ohella myös jätskiä! Katso tästä Kukastunturin polkaisu -reitti kuvin ja sanoin höystettynä.
Vuokraa pyörä alle ja polkaise menemään
Pyöräilyyn panostetaan Ylläksellä erityisen paljon ja laadukasta reitistöä löytyy sen mukaisesti sekä kesällä että talvella. Kaikki pyöräreitit löytyvät Ylläksen kesäreittikartasta, jota voi ostaa paikallisilta toimijoilta, esimerkiksi Jounin kaupalta ja Luontokeskus Kellokkaalta. Kartan voi ostaa myös sähköisenä Ylläksen sivuilta. Rahat menevät ulkoilureitistön kunnossapitoon, joten kannustan kaikkia reittien käyttäjiä ostamaan joko toisen tai molemmat.
Reittejä löytyy moneen makuun sekä eri taito- ja kuntotasoille. Pyörävuokraamot ovat ammattilaisia hommassaan, joten heiltä saa hyvät vinkit sekä reitti- että pyörävalintoihin. Pyörä kannattaa varata ajoissa, etenkin kuumimpana sesonkina, jotta sellaisen saa itselleen sopivana ajankohtana. Itse olen vuokraillut sähköläskipyörää, koska olen aloittelija, joka haluaa päästä tunturin laelle ja vielä nauttiakin maisemista. Kukastunturi pyörällä (Kukastunturin polkaisu) on yksi suosituimmista aktiviteeteista, eikä turhaan, se nousee tunturin laelle mahtaviin maisemiin.
Kukastunturin polkaisu johtaa kylältä poluille
Kylältä lähtiessä kyltitys alkaa Äkäshotellin infotaululta, ylittäen joen ja seuraten hetken aikaa Äkäslompolon rantaa. Kukastunturin polkaisu on helppoa ja kevyttä aina suon ylittävälle osuudelle saakka. Sen jälkeen vastaan tulee jo enemmän mäkeä ja juurakkoa, mutta helpottuu taas Karilan risteyksen jälkeen hitaasti nousevaksi maastoksi, ennen varsinaisia ponnistuksia.
Huomaa, että yllä oleva reitti poikkeaa esimerkiksi kesäretkeilykartan suositellusta reitistä. Me jatkoimme Kukaksen ylityksen jälkeen Kotamajalta suoraan Hangaskuruun ja sieltä suunnistimme takaisin tuloreitille. Kotamaja on alla olevan kartan ylös kurkottava nyppylä (Kukastunturin jälkeen) ja Hangaskurun kota sieltä alas kylään päin johtavan reitin varrella oleva kärki.
Kukastunturin polkaisu ottaa luulot pois
Kukastunturille nouseva polku on jyrkkä. Mikäli olet lihasvoimin liikkeellä saa varmasti reisille tekemistä. Myös sähköpyörällä riittää jonkin verran tekemistä, riippuu toki avustuksen määrästä. Poweria kannatta mieluummin lisätä vähän liian aikaisin, kuin liian myöhään. Itse en älynnyt lisätä tarpeeksi ajoissa, joten aivan loppumereillä ”kone hyytyi” ja jalka eksyi maahan. Laelle ei kuitenkaan enää ollut pitkä matka ja maisema alkoi avautumaan kävelyttäjälle.
Laen levähdyspaikalla mahtavat maisemat
Kuten arvata saattaa, laelta avatuu 360-näkymät Ylläksen tunturien lisäksi pohjoiseen, kohti Pallasta. Hienoimmin Kukakselta näkyy Lainio, joka nousee aivan vierestä. Lisäksi hyvin erottuvat Pyhä, Lainion vasemmalla puolella ja Kesänki oikealla. Kuer puolestaan erottuu tulosuunnassa.
Kotamajalla tankkausta haastavahkon laskun jälkeen
Kukastunturin polkaisu on tottumattomalle jännittävä kokemus alastulon vuoksi. Mikäli Kukastunturi on hiihtoreissuilta tuttu, niin samoja baanoja kulkee kesäreittikin. Ei mäki mahdoton ole, mutta oma taitotasoni ei ole huikea ja reittikin oli ennestään tuntematon, joten jarrua tuli painettua miltei rystyset valkoisina. Jäätelö viilensi hermot jälleen ajokuntoon.
Kukastunturin polkaisun viimeinen pysäkki Hangaskurulla
Kyseessä oli ensimmäinen kerta tunturipyöräilemässä, joten kolmen tunnin reissuun oli varauduttu vähän liiankin hyvin. Matkassa oli eväät, eikä niitä voinut syömättäkään jättää. Päivä oli lämmin, joten lähinnä vettä teki mieli, laella nautittujen suklaapatukoiden ja Kotamajan jäätelön lisäksi. Yleisen hyvän vuoksi viimeinen pysähdys tehtiin siis Hangaskurun kodalla ruisleivän äärellä.
Makeat oli maisemat tässäkin pysähdyspaikassa. Kota sijaitsi suon vieressä, jota halkoivat vanhat pitkospuut ja tunturi nousi taustalla maisemaa reunustamaan. Hangaskurun pysäkki palveli meitä hyvin ja käänsimme nokkamme kohti Äkäslompoloa, lasketellen pitkiä alamäkiä vauhdin hurmassa. Säästeliäällä sähkönkäyttäjällä oli jäänyt akkuvarausta pyörään vaikka ja kuinka, joten loppumatkasta jopa piti revitellä turbovaihteella.
Kukastunturin polkaisu nostaa hymyn huulille
Kukastunturin polkaisu alkoi hieman väsyneissä ja matalissa tunnelmissa, mutta maaston kohotessa myös mieliala kohosi. Kukas voisi mököttää näin hienossa paikassa? Hieno elämys, joka ei jäänyt viimeiseksi tunturipyöräilyksi!
Kukas on muuten myös yksi suosikkitalvikohteeni, lue seikkailustamme talvisella Kukaksella: Kukastunturin lumikenkäreitti on pumpuliparatiisi.
