Lapin laskiaispulla – hillaa ja kinuskia
Jos minun pitäisi valita ykkösherkku, niin se olisi pulla. Jos pitäisi valita lempilaskiaispulla, se olisi mummon tekemä. Hyvässä laskiaispullassa on täytteenä paljon kermavaahtoa ja hilloa. En tiedä olenko edes maistanut mantelimassalla täytettyä, mutta tiedän jo valmiiksi, että hillo on se minun juttuni. Tänä vuonna en ollut sattuneesta syystä mummon pullia syömässä, joten kehitin omani – siinä yhdistyy Lappi ja se, että pulla ei kilpaile mummon tekemän kanssa. Syntyi Lapin laskiaispulla.
Lapin laskiaispulla – nam!
Laskiainen on vain kerran vuodessa ja siksipä Lapin laskiaispulla on hyvä vaihtoehto perinteiselle mansikkahillolle tai mantelimassatäytteelle. Lakat ovat hieman arvokkaampia ja siksi näitä herkkuja ei ihan joka viikko raaski tehdä. Vähintään kerran vuodessa on kuitenkin lupa hemmotteluun!
Tykkään myös siitä, että lakka tuntui säilyttävän laskiaispullan syvimmän olemuksen, vaikka ei olekaan se perinteinen vaihtoehto. Lisäksi kinuskikerma nyt vaan sattuu olemaan minun lempparituotteitani ja sopimaan älyttömän hyvin lakan kanssa, joten kermalle ei oikeastaan edes ollut vaihtoehtoa. Kokonaiset lakat raikastivat pullan, tuoden myös rakennetta. Tästä pullasta löytyy kaikki, mistä pidän.
Sitten leipomaan
Laskiainen ei ole laskiainen ilman pullaa, joten helmikuisena (laskiais)sunnuntaina nousin varta vasten, jo aamusta, leipomaan pullia. Tein pullat itse, ihan alusta asti, oikomatta. Olin ostanut tarvikkeet kaappiin, Liemessä -blogista löytämäni ohjeen perusteella. Reseptiä kehuttiin helpoksi ja sanottiin, että ei tarvitse lisätä jauhoja pullan pyörittelyvaiheessa. Sekö vasta sai innostumaan.
Sen verran laiska olin, että tuorehiivan korvasin kuivahiivalla ja kaapista löytyy täysmaidon sijaan kevytmaitoa. Minulla ei myöskään ole monitoimikonetta, joten kaikki piti tehdä käsin. Tämän operaation aikana ymmärsin, miksi ihmiset hankkivat niitä tilaa vieviä, hankalia laitteita keittiöönsä. Jauhoja minulla meni merkittävästi vähemmän, kuin alkuperäisessä reseptissä, joten jouduin kirjoittamaan reseptin koko lailla uusiksi.
En lähtenyt tässä reseptikehityksessä haastamaan Liemessä, vaan tyydyin noviisijauhopeukalona nimeämään oman pullataikinani ”Hyvä pullataikina” paras pullataikina sijasta. Hyvä siitä mielestäni tulikin. Söin pari pullaa raakana, jo ennen kuin ne päätyivät uuniin.
Hyvä pullataikina
n. 15 pullaa
5 dl kevytmaitoa
2 pussia kuivahiivaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
~11 dl vehnäjauhoja
200 g huoneenlämpöistä voita
Voiteluun:
1 muna
Päälle raesokeria
Lapin laskiaispullatäyte
Valio kinuskikerma 2,5 dl
Lakkahilloa
Kokonaisia lakkoja (pakaste)
Eikun leipomaan!
Pullatakinan valmistaminen
Ota voi hyvissä ajoin pöydälle, jotta se lämpenee ja pehmenee. Pilko voi pienempiin palasiin, niin se on helpompi vaivata taikinan joukkoon.
Liuota kuivahiiva lämpimään maitoon ja sekoita joukkoon sokeri, kardemumma ja suola. Itse mittasin ja sekoitin mausteet ensin erillisessä rasiassa.
Lisää jauhot pienissä erissä niin, että taikina jää pehmeäksi, mutta irtoaa kulhon reunoilta. Kaveri olisi kelpo apu tässä vaiheessa, jos yleiskone uupuu. Tykkään, että taikina on ennemmin hieman liian löysää kuin liian jämäkkää, jotta pullista ei tule kovia ja kuivia.
Voi korjaa virheet eli puristele voi taikinan joukkoon ja anna mennä antaumuksella vaivaten 10 minuuttia tai ainakin niin kauan kuin jaksat. Taikinan pitäisi olla valmiina venyvää, ei helposti katkeilevaa (se kuuluisa sitko).
Kohota kulhossa liinan tai kannen alla puolisen tuntia ja palaa sen jälkeen maistelemaan lopputulosta. Mahaan näiden on joka tapauksessa tarkoitus päätyä.
Pullan leipominen
Tämä on se sottaisin ja eniten inhoamani vaihe yleensä. Tässä vaiheessa ei sovi kuitenkaan luovuttaa. Otin leivinpaperin esille, jaoin taikinan kahteen osaan ja nostin toisen köntin paperin päälle (ilman jauhoja!). Muotoilin taikinasta leveän tangon ja veistelin siitä 7-8 palaa, toistin saman toiselle osalle. Laskiaispullat kohoavat kaksinkertaisiksi, joten valitse koko oman mieltymyksesi mukaan.
Pyörittelin pullia alustaa vasten, jotta sain ne oikean muotoisiksi. Kauneimmat laskiaispullat ovat mielestäni korkeita, mutta helpoimmin syötävät leveämpiä. Päätä itse kumpaan pyrit. Kun pullat on pyöriteltynä leivinpaperin päällä, peitä ne liinalla ja jätä tuplaamaan kokonsa.
Vatkaa munan rakenne rikki ja voitele sillä pullat. Ripottele päälle raesokeria ja/tai mantelilastuja. Anna pullien paistua 225 asteisessa uunissa 5-10 minuuttia. Seuraa pullia tarkkaan, jotta ne eivät pala ja kuivahda. Muista syödä pari laadunvalvontapullaa jo ennen virallista täyttämistä.
Pullan täyttäminen
Jäähdytä pullat ennen täyttämistä. Leikkaa joko 1/3 korkeudelta ”instahattu” tai perinteisesti puolivälistä.
Vatkaa kinuskikerma jämäkäksi vaahdoksi ja mikäli haluat hifistellä, iske se pursottimeen.
Levitä lappilaisittain hillahilloa (meikäläisittäin lakkahilloa) pohjan päälle. Hilloa saa olla reippaasti.
Lusikoi tai pursota reilusti kinuskikermavaahtoa hillon päälle.
Kruunaa pulla ripottelemalla kokonaisia lakkoja täytteen päälle. Viimeistele koko komeus hillalla hatun päällä sekä tomusokerilla. Iske kimppuun!
Lapin laskiaispulla – wörtti?
Totally! Pullista tuli oikein meheviä ja kokonaisuus oli tasapainoinen – makeaa kinuskikermaa ja hilloa yhdistettynä raikkaisiin, kokonaisiin lakkoihin. Ja miten kauniita ne ovatkaan? Edelleen, ei mummon pullan voittanutta, mutta näitä täytyy tehdä myös uudelleen. Vesi herahti taas kielelle, kun katselin kuvia.
Vinkkivitosena: yön tai kahden yli nukkuneita pullia kannattaa paistaa köyhiksi ritareiksi – sama täyte sopii niihin yhtä hyvin. Toki täytteeksi sopii myös kaikki muut kaapin perukoilta löytyvät hillonjämät ja peruskermat. Toinen vaihtoehto on pakastaa pullat heti paistamisen jälkeen ja sulatella sieltä arkipäivien iloksi.
Lue lakka- ja kinuskikermarakkaudestani myös paras mutakakkutäytekakku -reseptin yhteydestä.
