Muutto etelästä pohjoiseen, Lappiin

Muutto etelästä pohjoiseen. Saan säännöllisesti kysymyksiä, olenko muuttanut Lappiin. Instagramissa tarinat ja kuvat ovat vaihtuneet suolle, metsään ja tunturien laelle, aamukahvit omakotitalon portaille ja työpäivät vietetään TEAMSissä omassa työhuoneessa, eikä töölöläisessä viiden neliön makuuhuoneessa.

Muutto lappiin on todellakin tapahtunut! Monta sattumusta ja valintaa ovat johdattaneet minut tunturien keskelle Länsi-Lappiin. Keräsin tähän mitä, missä ja miksi? -vastaukset pähkinänkuoressa. Toivottavasti maisemanvaihdos ja valintani herättävät keskustelua ja kysymyksiä, vastaan mielelläni.

Äkäslompoloon putkiremontin ”pakottamana”

Eroon vuokra-asunnosta. Vuoden verran asuntoa Helsingistä etsittyäni ja töölöläisen vuokra-asuntoni ostoyrityksen kariuduttua, päätin irtisanoa vuokrasopimukseni heinäkuun loppuun ennen asuntoon suunniteltua putkiremonttia. Päätöksen taustalla oli halu päästä vihdoin ”eteenpäin”, lopettaa muille maksaminen ja ottaa tuumaustauko asuntoasioihin. Myös koronatilanne ja etätyösuositus tuki päätöstäni.

Maaliskuusta saakka pienessä 35 m2 kerrostaloasunnossa työtä tehneenä, suuremmat neliöt houkuttelivat. Kaksi työn puolesta paljon puhelimessa puhuvaa aikuista on hankala mahduttaa ergonomisesti asuntoon, jossa on yksi ruokapöytä.

Tilanne olisi ollut aivan eri, jos valmiita vaihtoehtoja asumiselle ei olisi ollut. Poikaystäväni ”Paavo” on pohjoisen poika, jolla on juuret syvällä Ylläksellä ja siten päätös muutosta hänen vanhoille kotiseuduilleen syntyi helposti. Saimme käyttöömme isovanhempien 60-lukulaisen omakotitalon, jossa on vuosia tarjottu majoitusta turisteille.

Kaikki tarvittava muuttoa varten oli siis jo olemassa. Poikaystäväni henkilökohtaisia tavaroita oli siellä jo valmiiksi tekemässä kotia. Riitti, että ne otettaisiin varastoista käyttöön. Muutto etelästä pohjoiseen oli siis verrattain helppo.

Niinpä heinäkuun lopussa Töölön asunnosta muutettiin kalusteet Riihimäelle vanhempieni luokse ja muutto pohjoiseen alkoi. Mukaani otin lähinnä vaatteita sekä muutamia henkilökohtaisia tavaroita. Elämästäni täällä pohjolassa kerron tarkemmin myöhemmissä kirjoituksissa.

Etelä ei unohdu – Riihimäki, kotikaupunki

Perhe Hämeessä. Minulla on aina ollut tukikohta Riihimäellä, vanhempieni hyvässä huomassa. Kodissamme on edelleen omat huoneet minulle ja siskoilleni. Olen aina tullut hyvin toimeen perheeni kanssa ja olemme mielellämme viettäneet aikaa yhdessä. Tämä ei ole muuttunut vuosienkaan saatossa, vaan vietän jouluisin pitkiä aikoja ”kotona”.

Valitettavasti arki ja asuinpaikka on harventanut näkemistä. Joka kerta kuitenkin on yhtä mukava mennä takaisin.  Siksi olenkin innoissani, että uusi järjestely antaa mahdollisuuden viettää pidempiä aikoja vanhoilla kotikulmillani.

Riihimäki on siis tällä hetkellä asemapaikkani, kun teen ”lähipäiviä” töissä. Olen tosin Riihimäellä muuttoni jälkeen ensimäistä kertaa syyskuun lopussa, mutta tarkoitus on tihentää vierailuvälejä, jotta voisin nähdä kavereita ja perhettä useammin. Toivottavasti myös tapaamiset työporukalla onnistuvat tulevaisuudessa.

Uusi asumisjärjestely vaatii hieman enemmän suunnittelua, mutta luulen sen onnistuvan mainiosti. Kulkuyhteydet ovat toimivat molempien majapaikkojeni välillä sekä työpaikkani huomioiden. Toki aiempi ”kakskyt minuuttia konttorille” on saavuttamattomissa.

Unelmaduunissa – unelmakohteessa

Unelmahommissa. Päivätyöni on oma unelma-ammattini elintarvikkeiden parissa Valiolla, saan tehdä töitä Suomen parhaiden brändien ja ammattilaisten kanssa laajasti tuotekehityksestä myyntiin ja tuotannon porukkaan. Päiväni eivät ole tylsiä, päinvastoin, saan oppia jatkuvasti uusia asioita ja olen ylpeä yrityksestä, jossa työskentelen. Keväällä, kun maailma mullistui, saimme nopeasti uudet ohjeistukset: kaikki siirtyvät etätöihin.

Maaliskuun puolivälistä saakka olemme olleet etätyösuosituksen piirissä, joten fyysisellä olinpaikalla ei ole merkitystä. Työtehtäväni ovat muutenkin hyvin itsenäisiä, joita voi helposti hoitaa myös TEAMSin välityksellä ja muilla yhteistyökaluilla. Toki kaipaan työkavereiden kanssa tehtävää spontaania ajatustenvaihtoa ja käytäväkeskusteluja sekä helppoja vierailuja toimistolle hoitamaan läsnäoloa vaativia töitä.

Etätyöstäkin kirjoitan myöhemmin, mutta tässä vaiheessa todettakoon, että minulle etätyö on mahdollistanut uusia asioita. Suurimpana muutoksena juuri työskentely Äkäslompolosta käsin. Olen aina unelmoinut, että voisin elää vuorten ja veden läheisyydessä, lähellä luontoa. Tässä skenaariossa vuoret ovat vaihtunet tuntureiksi, mutta en silti sanoisi, että kaukana ollaan. Jo Helsingissä asuessa lähdin kävelylle aina merelle päin ja usein löysin itseni kallioilta maisemia ihastelemasta.

Nyt voin päivittäin ihailla tunturimaisemaa ja olen vain kävelymatkan päässä järven rannasta, eikä minun ole tarvinnut luopua työstäni. On ihana yrittää yhdistää nämä kaksi, tällä hetkellä tuntuu siltä, että minulla on vapaus valita. Muutto etelästä pohjoiseen mahdollistanut tämän.

Mitä seuraavaksi?

Seuraavat askeleet. Suunnitelmat ovat vasta muotoutumassa. Tulevat kuukaudet näyttävät kuinka työpaikkani etätyösuositus elää ja onko minun mahdollista jatkaa etäilyä Lapissa. Tällä hetkellä kuitenkin pyrin ottamaan ajasta kaiken irti ja olen innoissani, että saan kokea pohjoisen elämäntavan ja vuodenaikojen vaihtelut. Niitä on täällä jopa kahdeksan! Lisää Äkäslompolosta toisessa postauksessa.

Toisaalta jatkan edelleen asuntojen tiirailua netissä ja pyydän kiinnostavista kohteista asiakirjat ja virtuaaliset esittelyt. Sekin on tullut helpoksi keväästä lähtien välittäjien uusien toimintatapojen myötä. Toki mahdollista tarjousta varten täytyy asunto nähdä omin silmin, mutta sopiva ei ole vielä(kään) tullut vastaan.

Pyrin päivittämään blogia uusistä käänteistäni, joten mikäli elämä Äkäslompolossa ja muutto etelästä pohjoiseen kiinnostaa, niin ota blogi seurantaan!

Lisätietoa asuinpaikastani saat myös Ylläksen nettisivuilta ja postauksesta, johon olen koonnut Äkäslompolon ABC:n.